keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ryhtiliike!


Nukkumaan käydessä ajattelen: 

Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 

- Eeva Kilpi -



Kevät kolkuttelee ovella ja luonto vaikuttaa riemastuneen valosta. Miksi minä silti vaeltelen pimeydessä, kysyin itseltäni eilen illalla, kun olin töistä tullessani itkenyt hetken pimeän kylpyhuoneen lattialla. Viikko on ollut jotenkin taas kauhean raskas. Mielen päällä lojunut musta viltti, joka peittää kaikki kirkkaat ajatukset, on tuntunut jymähtäneen paikalleen. Eilen minä heitin sen pois, kävin pitkällä lenkille ja hymyilin, vaikka ei kauheasti hymyilyttänyt. 

Torstai on täydellinen päivä aloittaa mielen ja kunnon ryhtiliike. Riisun nyt ruokavaliostani kaikki ylimääräiset sokerit, jotka saavat verensokerini heittelemään. Herkuttelen vain lauantaisin varsinaisilla herkuilla, muina päivinä hoivaan itseäni hyvällä ja terveellisellä arkiruoalla. Lisään salitreenin rinnalle enemmän juoksutreenejä, sillä omalla kohdallani niillä on todella voimauttava vaikutus. Herään hyvissä ajoin ja lähden töistä kotiin hyvissä ajoin. Pidän taukoja työpäivän aikana. Hymyilen enemmän kuin murjotan.

Voisin pitää tänne blogin puolelle vähän liikunta- tai ruokapäiväkirjaa, jos joku muukin toivoisi ajatuksia ja esimerkkiä hellään, kehoa kuuntelevaan ja arvostavaan ryhtiliikkeeseen?

Ryhdikästä torstaita! Olkaa itsellenne hyviä tänään <3

-Sini


lauantai 22. helmikuuta 2014

Oletko sinä luova?

Oletko sinä luova? Jos vastasit ei, mieti kahdesti, oletko? Osaat ehkä meikata kauniisti, tai teet maailman parhaita margaritoja? Kenties olet pyöräyttänyt maailmaan universumin siisteimmän lapsen? Tai olet ehkä se tyyppi, joka kysyy nokkelimmat kysymykset pullonpyörityksessä? (Pelaako joku muuten vielä pullonpyöritystä näin aikuisiällä? Jos ei niin ehkä kannattaisi, mikäs sen hauskempi tapa oppia tuntemaan kavereitaan vielä paremmin. Enkä mä nyt puhu siitä pusuversiosta.)

Luovuudella on monta muotoa ja toteutuessaan ne tuottavat hyvää fiilistä. Ennen kuin siirryin työskentelemään käyttäytymisenmuutostutkimuksen pariin, toimin kuntoutuskeskus Kaisankodissa, jossa tehtäväni oli suunnitella ja ohjata kulttuuriperustaisia hyvinvointipalveluita. Teimme asiakkaiden kanssa mindfulness-retkiä luontoon, kokoonnuimme tarinoimaan takkatulen loimuun ja askartelimme meditaatiohelminauhoja. Nämä luovat yhteiset hetket tuottivat suurta iloa niin ohjaajalle kuin varmasti asiakkaillekin.

Valokuvaus - uusi luova intohimoni, jota tosin teen melko harvoin ja huonolla kameralla.

Uskon, että luominen on syvästi tyydyttävää siksi, että luovan toiminnan myötä me teemme omaa sisäistä maailmaamme itsellemme ja muille näkyviksi. Ja pyrkimys itseilmaisuun on ihmisyyteen sisäänrakennettua. 

Tuomiokirkko aamutuimaan, kun kävelin töihin Valtsikalle. 
Haluan kuvata jokapäiväistä elämääni, tuttuja reittejä ja tuttuja asioita sellaisella tavalla, joka saa ne näyttämään erityisiltä ja kauniilta. Valokuvien kautta muutan omaa mielenmaisemaani.

Minä olen aina mieltänyt itseni luovaksi. Rakastan kirjoittamista. Rakastan säveltämistä ja laulamista. Rakastan ruuanlaittoa ja voisin helposti kuvitella nauttivani remontoimisesta. Esteettistä luovuuttani puran pukeutumiseen ja kodin sisustukseen, vaikka kuvataiteellisia lahjoja minulla ei muuten ole. En esimerkiksi osaa pirtää edes possua ja käsialanikin on mitä huonoin. Muistan erään kerran, kun vein synttärikortin ystävälleni, hän katsoi sitä pitkään ja totesi kummastuneena, että "miten sulla voi olla näin kamala käsiala vaikka sä oot tommonen taiteellinen tyyppi".

Ajatus siitä, että luovuus olisi yhtä kuin piirrustustaito tai soittotaito on kuitenkin aivan liian rajoittunut. Luovuus ei ole taito tai ominaisuus, joka ihmisellä joko on tai ei ole. Luovuus syntyy siitä, kun ihminen virittyy ympäristöönsä uudella tavalla. Luovuus on viitekehyksen muutosta.

Tätä kuvaa ottaessani minulla oli luova keikanjälkeinen krapula. Dagen efterinä maailma usein näyttäytyy erilaisena kuin muulloin, aistit herkistyvät ja tuntosarvet työntyvät esille. 
Alkoholi ei silti ole suositeltavien luovuuden lähde.

Parhaat luovuuskiksit saan silloin, kun jokin rutiininomainen tai tuttu näyttäytyy yhtäkkiä uudenlaisena. Sateisena, perusankeana maanantaiaamuna raitiovaunua odotellessani huomaan ajattelevani, esimerkiksi, että "aukesipa tämä aamu sumuisena". Ja tuon ajatuksen myötä maanantai ei tuntunutkaan enää ankealta vaan runolliselta ja herkältä.

Luovuus on mielenkiintoinen ilmiö ja voisin viipyillä sen parissa vielä paljon paljon pidempäänkin, mutta nyt kipaisen salille, että ehdin iltapäivällä vielä kanavoida luovuuttani kitaroiden. Kiitos viime lauantaisen hyvin menneen keikan, kävin eilen levy-yhtiössä neuvotteluissa ja nyt näyttää siltä, että yhteistyö toteutuu. <3

Luovaa lauantaita kaikille!

-Sini

Ps. Olisipa siistiä, jos joku rohkea blogini ääreen eksynyt kommentoisi jotain tuonne kommenttiboksiin. :)

torstai 20. helmikuuta 2014

maanantai 17. helmikuuta 2014

Hyvinvoinnin suorittamisesta

Aloitinpa epäedulliseen aikaan hyvinvointiin keskittyvän blogin pitämisen, kun tuntuu, että oman jaksamisen, viitsimisen ja hyvinvoimisen rajat on nyt vähän paukkuneet viime päivinä.

Hyvinvoimista ei voi suorittaa eikä sitä voi pakottaa. Onnellisuus on kauhean vaikea laji, jos sitä lähtee kauheasti valmistamaan tai tekemään. Se syntyy oheistuotteena, kun elämän tärkeät asiat ovat tasapainossa. Luulen, että onnen ja hyvinvoinnin pyhä kolminaisuus on se, että ihminen 1) pääsee toteuttamaan itselleen tärkeitä asioita, 2) saa viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa ja 3) ravitsee, hoitaa itseään ja lepää riittävästi.

Viime päivinä olen keskittynyt noista viimeiseen. Tänä aamuna heräilin vasta kun aurinko oli jo noussut, söin rauhassa aamiaista ja kuuntelin yhden ihanan kappaleen. Tässä teille aamuni kuvina ja musiikkina. <3



Aamupalaksi banaanilettua ja mustikkarahkaa


Aamumaisema keittiön ikkunasta



Ja vielä aamumusiikkia, ihana Sia



Iloa maanantaihin (ja tarvittaessa vaikka vähän suklaata tai hyvää musiikkia)! :)

-Sini

lauantai 15. helmikuuta 2014

Artistin vuoristorataelämää

"If your dreams don't scare you, they're not big enough."

Mulla oli eilen yksi tähänastisen elämäni tärkeimmistä illoista. Esiinnyimme täyteenahdetulla Lavaklubilla, jossa tunnelma oli hektinen, hikinen ja hurja. Yleisössä oli kaksi erityisen merkittävää kuulijaa.

Olen keikkaillut satakunta keikkaa ympäri Suomea (ellen jo enemmänkin), mutta tällä kertaa olin kauhun partaalla. Yleensä jännitys liudentuu lavalle astuessa. Nyt ei liudentunut. Nyt oli tosi kyseessä.


En taaskaan muistannut valokuvailla eilistä, joten tässä syksyisistä artistikuvauksista otoksia. 


Keikka meni hyvin. Jännityksestä huolimatta sain kontaktia yleisöön. Jotkut tanssivat, toiset kuuntelivat intensiivisesti. Minä yritin upota katseisiin ja kappaleisiin.


Joskus unelmat asuvat niin korkealla että tarvitset tikapuut yltääksesi niihin.


Keikan jälkeen sain palautetta. Enimmäkseen positiivista, mutta höystettynä myös rakentavilla kehitysajatuksilla. Kuuntelin, otin kaiken vastaan, yritin oppia. Samalla  taustanauha takaraivossani huusi, että "Sinä olisit voinut olla itsevarmempi!" "Olisit miettinyt vähän edes niitä välispiikkejä!" "Miksi menit lavalla kuivin suin, olisit juonut vettä ennen keikkaa etkä hörppinyt sen aikana!" "Olisit ottanut yleisön paremmin haltuun!". Tiedän, että ensi kerralla kykenen vielä parempaan.

Mieleni taustanauhan huuteluista huolimatta illasta ja palautteesta jäi toiveikas olo. Palautteenantajat lähtivät ja sovittiin puhelusta, jossa mietitään jatkoa. Mitään ei vielä luvattu, mutta lupauksia oli ilmassa. 

Nyt olo on levoton ja odottava. Mutta mikään ei oikeastaan merkitse yhtä paljon kuin se, että kävi miten kävi jatkan unelmieni tavoittelua. Se, että unelmani pelottavat minua välillä niin paljon, että henki salpautuu, tarkoittaa vain että ne ovat tarpeeksi suuria ja tärkeitä. Unelmat ovat liian arvokkaita annettavaksi toisten käsiin. Niistä pitää itse pitää kiinni, ruokkia ja vaalia. Kun tarpeeksi vaalii ne puhkeavat ennemmin tai myöhemmin kukkaan. 

Aurinkoa ja unelmia kaikkien sunnuntaipäivään! <3

-Sini


Artistin jännäilme! 

Sitruunoita Kelalta

Ystävänpäivän kunniaksi Kela muisti minua eilen 1700e euron takaisinperinnällä vuodelta 2012. Olin tienannut hurjat 12000 euroa. Kohtuutonta pröystäilyä opiskelijalta, sillähän maksaa jo vuokran! Tarkistin viime vuoden tulot ja opiskelijaetuudet. 1500 euroa lisää takaisin maksettavaa.



Elämä antaa joskus aika tylyjä opetuksia. Toisaalta se on elämän viisautta - me juostaan täällä maailmassa aika itsepäisesti silmät ummessa samoja seiniä päin uudestaan ja uudestaan, jollei kukaan puutu peliin. Mä olen viime aikoina ollut jo tosi uupunut kaikesta juoksemisesta. Laskun saatuani ajattelin, että tämän voi ottaa kahdella tavalla. Voin tuohtua ja juosta kovempaa uuteen suuntaan (törmätäkseni jonkin ajan päästä taas tuttuun seinään)  tai voin höllätä hetkeksi ja nauttia maisemista nykyisellä reitillä. Jos seinä tulee jossain vaiheessa vastaan niin morjestan sitä kuin vanhaa tuttua, mutta en puske enää päin. 

Tänään nautiskelen illalla yhtyeeni kanssa ihanasta musiikista Lavaklubilla Helsingin ytimessä Kansallisteatterin alakerrassa. Keikan jälkeen saatanpa nauttia yhden tequilankin sitruunan kera, kuka tietää.. Musiikki alkaa klo 21.30, minä ja bändini paukataan lauteille klo 22. Sisäänpääsy on omantunnon mukaan (mitä tahansa 0-100 euron väliltä) ja tunnelma taattu! Tervetuloa!



Ennen keikkaa lähden vielä päiväkävelylle Kaivariin hengittelemään alkukevään merituulta. Onnellista ja rauhallista viikonloppua kaikille. Nähdään ehkä illalla!


perjantai 14. helmikuuta 2014

Mainostauko - Spark Training nyt myös Facebookissa

Hip!

Seuraa Spark Trainingia Facebookissa osoitteessa

 https://www.facebook.com/trainingspark

Nassukirjasta löydät paitsi vinkkaukset uusimpiin postauksiin, myös mielenkiintoisia linkkejä ja ajankohtaisia uutisia. Plus tietty randomsälää. :)




Konttorirotan kropan avaus

Istuminen on uusi tupakka! Istuminen tappaa! Tuolittomuus turvaa vanhuutesi! Ylös penkistä! Ylös Ylös!

Tehosiko? Tekikö mieli nousta? Tuskinpa. Mutta toivon, että voin kuitenkin houkutella muutaman istumatyöläisen jaloilleen tarjoamalla teille hyvin simppelin kehoa avaavan venyttelybreikin, joka on suunniteltu vastaamaan erityisesti paljon istuvien, mutta kiireisten konttorirottien tarpeita.

Istuessa pitkiä aikoja paikallaan rintakehä painuu kasaan ja rintalihakset kireytyvät. Selkä köyristyy ja ryhti painuu kasaan. Ensimmäiset kaksi venyttelybreikkiliikettä toimivat vastalääkkeenä näille istumisen haittavaikutuksille.

1. Taaksetaivutus

Tuo kädet sisäänhengityksellä sivukautta suoriksi ylös tai aseta kämmenet ristiselällesi. Tee pieni, itsellesi sopiva taaksetaivutus ja hengitä rauhallisesti. Helppoa ja hyvää välilevyillesi.





2. Rinnan avaus

Aseta käsi seinää vasten ja tuo käsivarsi olkapäälinjan taakse. Voit pitää käden joko suorana tai 90 asteen koukussa. Painaudu tai "jousta" seinää vasten sen verran kuin mukavalta tuntuu. Hae asento tai liikettä, jossa tunnet venytyksen rintalihaksessasi. 





Istuessa takareidet ja lonkankoukistajat kiristyvät, veri ei pääse kunnolla kiertämään alaraajoissa ja aineenvaihdunta heikkenee. Nousemalla ylös ja tekemällä seuraavat kaksi liikettä voit tuoda lisää virtaa alakehoosi ja parantaa liikkuvuuttasi.  

3. Takareiden venytys
Nosta toinen jalka tuolille ja taivuta ylävartaloasi selkä suorana jalan päälle. Tee liikkeestä pehmeä ja joustava, pumppaile hetki ja vaihda jalkaa (HUOM! Jalkaa ei tarvitse nostaa yhtä korkealle kuin kuvassa).


4. Lonkankoukistajavenytys

Viimeisen liikkeen voit tehdä joko seisten tai toinen polvi maassa (HUOM! takana olevasta jalasta ei tarvitse ottaa kiinni). Asetu kuvan osoittamaan asentoon toinen polvi edessä koukistettuna ja toinen jalka takana. Käännä lantiotasi ikään kuin kääntäisit häntää koipien väliin. Tee taas liikkeestä joustavan dynaaminen. Kun olet hetken saanut tuntumaa venytykseen toista sama toisella puolella.




Tässä neljä hyvää ja tehokasta istumisen haittoja kumoavaa perusliikettä! Toivottavasti saatte tänään pidettyä ainakin yhden rentouttavan venyttelybreikin!

Pus!

-Sini

torstai 13. helmikuuta 2014

Pieni annos kiitollisuutta ankeaan päivään

Mulla on tänään ollut vähän synkkä päivä, joten tuntuu kauhean hankalalta kirjoittaa helmikuun hyvinvointihaasteen merkeissä yhtään mitään.

Synkkiin ja harmaisiin päiviin on kuitenkin erityisen paikallaan lisätä pieni annos kiitollisuutta, jos vain suinkin kykenee. Oikein synkkinä päivinä on vaikeaa kääntää aivonsa kiitollisuusmoodille, mutta jos on onnekas, joku tulee ja tekee käännöksen puolestasi. Tänään mulle kiitollisuushippusten aihetta antoi isosiskoni, joka lähetti juuri mulle virtuaalisen tsemppirutistuksen. Olen niin kiitollinen rakkaasta isosiskostani ja pikkusiskosta ja veikasta jajaja. <3


Kuvassa muutaman vuoden takainen musisointihetki hikson kanssa.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Luopumisen vaikeudesta

Ensimmäinen vaihe: Kuvittele, että sinulla on standardikokoinen vaatekaappi, jossa on kelpo määrä käyttövaatteita. (Tämä lienee helppoa, koska oletan, että aika monella teistä todella on kaappi, jossa säilötte vaatteitanne. Ja aika moni teistä varmaan käyttää vaatteita.)

Toinen vaihe: Kuvittele, että ostat tuonne kaappiin joka kuukausi kaksi tai kolme uutta ihanaakin ihanampaa vaatetta. (Tämäkin lienee melko vaivatonta ainakin pääkaupunkilaisille, joilla valikoimasta on harvoin pulaa ja houkutuksia löytyy joka nurkan takaa.)

Kolmas vaihe: Kuvittele, että et ikinä tyhjennä kaappiasi, vaan sullot uudet ostokset vanhojen päälle. (No niin, tuttua tuttua).

Neljäs vaihe: Mieti miltä kaappisi näyttää sanotaan vaikka kuuden vuoden päästä, kun siellä lojuu vanha vaatevarastosi ja 180 kuluneiden vuosien aikana hankittua uutta ihanuutta. Näyttääkö sotkuiselta? (Jos ei niin sanonpahan vaan, että täytyy olla aika paljon lääniä kaapissa). Puseroita ja shortseja sinkoilee lattialle kun avaat kaapin oven ja osa aikaisemmista lempivaatekappaleistasi lojuu uusien rytkyjen alle hautautuneena. Todennäköisesti kaapissa on paljon jo sellaisiakin vaatteita, joita et yksinkertaisesti enää edes halua käyttää. Osa on liian pieniä, osa väärän värisiä. Miten ihmeessä olen joskus käyttänyt vaalean liilaa?! Ehkä olisi jo aika luopua joistakin? Ehkä jos veisit vaatteita kirpputorille kierrätykseen, joku muu voisi löytää ne ja todeta juuri itselleen sopiviksi.

Viides vaihe: Vaihda kaappi mielikuvan tilalle oma elämäsi ja vaatteiden tilalle kokemuksia, ihmisiä, harrastuksia, kohtaamisia, työpaikkoja ym. ym.

Jos tämä kirjoitus herättää vaateshoppailuhimoja jossakussa, niin tässä allekirjoittaneen päällä kivaa ja suht perusteltua ostettavaa. Löytyy Amnesty Storesta. :)


Olen viime aikoina törmännyt r.a.j.u.s.t.i siihen, että kun elämäänsä haalii kaikkea uutta ja ihanaa, niin jossain vaiheessa kaappi alkaa paukkua liitoksistaan. Opetus: Loputtomiin ei voi lisätä luopumatta jostain.


Ongelma: Olemassa olevasta on vaikeampaa luopua kuin vielä toteutumattomista unelmistaan. 
Vai onko?

Helmikuun hyvinvointihaasteen merkeissä lisäsin tänään päivääni ylimääräisen mutkan Esplanadin kautta aamulla töihin kävellessäni.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Helmikuun hyvinvointihaaste

Ehei, se että postailen jo toistamiseen tänään ei tarkoita, että julkaisutahti tulee säilymään nän kiivaana. Kirjoitan koska satuin saamaan mahtavan idean!

Tipaton tammikuu on kaikille varmasti tuttu juttu. Moni on kenties kuullut Ylen lanseeraamasta tuolittomasta tammikuusta ja jotkut Motiviren sokerittomasta tammikuusta (yritin osallistua - tyrin tietty). Tammikuussa ihmiset innostuvat aina laittamaan elämäänsä oikein huolella uuteen uskoon. Osa onnistuu, valtaosa ei. UV -aaton kosteissa juhlatunnelmissa vannotaan, että huomisesta lähtien luovun alkoholista, irtosuhteista, irtokarkeista, tupakasta, tuolista, tositv:stä... Uudesta vuodesta tulee varmasti elämäni paras!

Eiku hetkinen... Mitäs hittoa mä nyt teen, kun olen luopunut kaikesta mistä tykkään? Luopumalla itselle tärkeistä asioista saa harvoin aikaan hyvinvointia. Deprivaatio, kurjistuminen ja katkeroituminen lienevät todennäköisempiä vaihtoehtoja.

Nyt lanseeraamani helmikuun hyvinvointihaasteen ajatuksena on lisätä joka päivään jotain sellaista, mikä tuottaa hyvää oloa. Se voi olla jotain aivan pientä tai jotain valtavaa, konkreettisen käsinkosketeltavaa tai abstraktia. Kuka on mukana?! :) Vaikka helmikuu on jo hyvässä käynnissä uskon, että nyt on mitä otollisin hetki ryhtyä tuottamaan hyvinvointia lisäämällä eikä poistamalla ja kieltämällä!

Minä lupaan joka päivä pitää teidät kuvallisesti kartalla omista lisäyksistäni.



Tänään aloitin rauhallisella  teehetkellä iltapäivätohinan keskellä..


Pallo on sinulla, lähdetkö mukaan lisäämään jotain hyvää arkeesi?

Aamupalahommia

Rahkaa, puuroa, muroja, maitoa, ei mitään, leipää, kahvia, kahvia, kahvia, kahvia...... Viikonloppuna brunssi ja vähän lisää kahvia.




Word, sister.


Aamiainen - Jätätkö väliin? Syötkö aina samaa veteen keitettyä kaurapuuroa? Vai vietätkö aamuisin kenties päivän herkullisimman hetken? Tänään puhisen vähän tuosta ravitsemustieteilijöiden lämmöllä suosittelemasta, mutta kiireisten perheenäitien, opiskelijoiden ja työnarkomaanien sivuuttamasta powerpalasta.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli oikeastaan kirjoittaa teille ensin omasta tarinastani ja siitä miten löysin elämälleni uuden liikunnallisemman ja terveellisemmän suunnan, mutta koska writer's block hyökkäsi päälle kuin Mike Tyson päädyin tällaiseen - noh - vähän arkisempaan postausaiheeseen.




Tätä minä söin aamupalaksi tänään: 2 kiwiä, hunajamelonia, banaani, 25g maapähkinävoita ja kananmuna + 2 valkuaista. Ja tietysti päälle reilu kuppi tummapaahtoista kahvia, mustana. Tästä kertyi vajaat 400g hedelmiä, 20g proteiinia ja n. 8g kuitua. 

Eikä edes vaatinut Hans Välimäkimäisiä keittiömestaritaitoja. 



Minun aamiaishistoriani on poukkoileva ja monivaiheinen. Olen siirtynyt lapsuuden sokerimuroista, lukioajan aamupalattomuuden kautta tylsään jokapäiväiseen mätetäännaamaanennenkuinpainetaantöihin puuroon ja nyt vihdoin viimeisten puolen vuoden aikana olen löytänyt itsestäni aamuherkuttelijan.


Tuunattu aamupuuro: Kuntokauralla syntyy maitoon keitettynä aika herkkumätöt. Laiskempi (lue allekirjoittanut) lyö päälle mangososetta vauvanpurkista ja kylkeen vähän pähkinävoita. Tällainen turaus sisältää reilut 400kcal, vajaa 20g prodea ja vajaat 10g kuitua. Urheilija, jolla proteiinin tarve on suurempaa heittää kylkeen vielä raejuustoa tai puuron sekaan vähän heraa.


Miksi aamulla muka kannattaa syödä? Mitä jos ei maistu?

Aamupala kannattaisi pistää poskeen siksi, että yön jälkeen verensokeri on paastotilassa ja aivot tarvitsevat toimiakseen hiilihydraattia. Aamukooma - tuttua, anyone? Aamupalan tehtävä on herätellä aineenvaihduntaa ja antaa vireyttä päivään. Jos skippaa aamupalan, keho menee ikään kuin pysähdyksiin ja alkaa säästellä energiaa. Pahimmassa tapauksessa seuraava ateria on jokin "lounaantapainen" snickerspatukka iltapäivällä, kun luonnollinen nälkä on jo muuttunut huutavaksi makean himoksi.

Kunnon aamiaisen kolme yksinkertaista periaatetta

1) Kattaa noin 20 % päivittäisestä energian saannista
2) Sisältää nälkää pitävää proteiinia ja pitkäketjuisia hiilihydraatteja 
3) Maistuu herkulta ja pelastaa ankeammastakin maanantaimoodista


Loppuun vielä resepti omaan tämän hetkiseen lemppariaamiaiseeni:

1dl Kuntokaura -hiutaleita
1 rkl kookoshiutaleita
1 rkl tummaa sokeritonta kaakaojauhetta
1 rkl agavehunajaa
1 kananmuna
ja n. 75g sulatettuja pakastevadelmia.

Kaikki sekaisin kuppiin ja mikroon noin 2-3 minuutiksi. Mikrosta kuppi nurin lautaselle ja viereen lisää hedelmiä, marjoja, maapähkinävoita (arvaako joku jo tähän mennessä mikä on kahvin ohella mun aamun tärkein komponentti) tai vaikka sitä raejuustoa. Ja avot - aamuherkku on valmis!



Tuollaisen aamiaisen jälkeen jaksaa vaikka seuraavaa.... 


Mitä te syötte aamulla? Vai syöttekö mitään?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ainut mikä pysyy on muutos

Tervehdys ja tervetuloa uunituoreen blogini pariin!

Muutokset ja uudet alut ovat usein vaikeita. On kyse sitten uudesta urasta, harrastuksesta, elämänvaiheesta, blogista, maanantaista, rakkaudesta tai elintavoista, muutos kantaa mukanaan epävarmuutta. Valitsinkohan oikein? Kannattaako tämä? Mitä jos epäonnistun? Entäpä jos onnistun?




Koska ainut mikä pysyy on muutos, minä olen päättänyt heittäytyä kaikkiin näihin pelottaviin, jännittäviin ja innostaviin muutoksen tuuliin ja tuntemuksiin. Kutsun sinut  blogini kautta seuraamaan polkuani muutosten myllerryksessä. Valmistun keväällä personal traineriksi ja olen samalla perustamassa elämäntapamuutoksiin keskittyvää valmennusyritystä. Blogissani kirjoitan teille kaikesta muutokseen liittyvästä ja liittymättömästä. Kirjoitan oman kroppani ja mieleni muodonmuutoksesta, yrityksen perustamisesta, liikunnasta, liikkumattomuudesta, motivaatiosta, motivaation uupumisesta, hyvinvoinnin aakkosista, pahoinvoinnin aakkosista, terveellisestä ravinnosta, hauiksen kasvattamisesta, kasvisruokailusta, ajanhallinnasta, ajan hallitsemattomuudesta ja siitä miten tämä kaikki sullotaan yhteen tavallisen kokoiseen ja mittaiseen elämään.


Ennen kuin singahdan tarinani alkujuurille totean vain, että mahtavaa, kun olet löytänyt blogini pariin! <3

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla: http://www.bloglovin.com/blog/11756697/?claim=ce3f6xcsrmj