Repsahdus, notkahdus, retkahdus, rojahdus....

Taas mä mokasin. Söin säkin irtokarkkeja ja join ämpärillisen viinaa. Skippasin lenkin ja katsoin viisi jaksoa Sopranosia putkeen. Jätin puhelimen tarkoituksella lataamatta ja työsähköpostit vastaamatta.

Onko sullekin joskus käynyt näin? Mulle käy aina välillä. Nyt ajattelin kirjoittaa muutaman sanan siitä, kuinka retkahduksista selvitään.

Juuri, kun olin kirjoittanut meditoinnista tänne blogiin, unohdin koko homman pariksi päiväksi. Tai en varsinaisesti unohtanut, mutta en vaan "ehtinyt". Muut prioriteetit ajoivat mietiskelyn ohi. Nämä prioriteetit eivät välttämättä olleet objektiivisesti arvioituna tärkeämpiä, mutta jostain syystä valitsin kuitenkin viettää aikani niiden enkä meditoinnin parissa.

Aikomuksen ja käyttäytymisen välillä tapahtuu jotain mystistä, jota käyttäytymisen muutoksen tutkijat lakkaamatta kummastelevat ja yrittävät selittää. Vahvinkaan aikomus ei aina johda toimintaan ja mitä enemmän sinulla on vahvoja aikomuksia sitä todennäköisempää on, että osa johtaa ja osa ei.

Uusia tottumuksia luotaessa on varauduttava siihen, että aikomusten ja käyttäytymisen välisen kuilun ylittäminen vaatii hartiavoimin töitä. On hyvä tehdä aikaan ja paikkaan sidottuja toimintasuunnitelmia, seurata käyttäytymisen toteutumista ja keksiä miten selvitä retkahduksista, jos sellaisia polulle sattuu. Useimmille sattuu.

Retkahduksia sattuu mulle harva-se-päivä. Joskus unohdan meditoida (käytän unohtaa sanaa löyhästi, sillä usein muistan asian joskus kymppiuutisten aikaan, jolloin en todellakaan tee asian eteen muuta kuin pode hetken huonoa omatuntoa). Joskus unohdan, että sokerista tulee maha kipeäksi ja syön puoli kiloa Makuunin irtonamuja. Ja päälle pähkinävoita ja banaania (fitnessherkkuja, nääs). Joskus jätän leuanvetotreenit väliin. Joskus jätän soittamatta ystävälle, jolle olin luvannut soittaa ainakin sata päivää sitten.

Retkahdukset ovat uskoakseni aika väistämätön osa ihmisyyttä. Ihminen kohtaa niin monta valintaa päivässä, että joskus sitä vaan tekee vähän huonompia valintoja tai jättää kokonaan valitsematta. Mitä enemmän itseäni soimaan soittamattomista puheluista tai väliin jääneistä mäki-intervallijuoksutreeneistä, sitä todennäköisempää on, etten tänäänkään soita tai vedä Nike-tossukoita jalkaan.

Retkahdusten ei kuitenkaan tarvitse määritellä tämän päivän valintoja. Voit olla niistä pahoillasi ja hyväksyä harmin tunteen. Voit kuitenkin nyt heti tehdä uuden valinnan. Mä valitsin tänä aamuna viettää mietiskelytuokioni välittömästi aamupalan jälkeen. Headspace yllätti positiivisesti, sillä appi ei soimannut mua väliin jääneistä päivistä, vaan jatkoimme 8. meditointituokion puitteissa kuin mitään välipäiviä ei olisi ollutkaan. Kuinka vapauttavaa! 

Ja mikä tärkeintä: Retkahduksen jälkeen ei tarvitse ylikompensoida ja hyvitellä. Riittää, kun jatkaa ihan vaan siitä mihin jäi ennen hupsahdusta. Taputtelee itseään olalle ja sanoo pari kannustavaa sanaa. "Hyvä minä! Vähän kompuroin, mutta jaloilla ollaan taas."

Ohessa aiheeseen löyhästi liittyvää videomateriaalia

Rennonletkeää sunnuntaita kaikille,

Sini

Päähän tilaa

Meditaatio. Akilleen kantapääni.

Kaiken viime viikkoisen häslingin keskellä minusta alkoi tuntua, että hukkaan itseni muutosten virtaan. Aloin kaivata juurtumista, keskittymistä ja läsnäoloa. "Tilaa!!!" Pääni huusi ajatusten vyöryessä non-stop sisään ja ulos päivin ja öin. Näissä kaoottisissa olosuhteissa tartuin viimeiseen oljenkorteen, jonka keksin. Meditaatioon.

Olen vuosien mittaan lukenut mindfulness-kirjallisuutta. Olen ihaillut habitukseltaan tyynen rauhallisia ihmisiä. Olen opetellut erilaisia kävely-, hengitys-, luonto-, laulu- janiinedelleenjaniinedelleenmeditaatiotekniikoita. Olenpa suunnitellut yhden Luontokylpy-nimisen tietoiseen läsnäoloon perustuvan hyvinvointipalvelunkin. Mutta siinä vaiheessa, kun minun on tullut aika itse asettua olemaan edes 5 minuutiksi, olen keksinyt jotain mielekkäämpää tekemistä.

Miksi mindfulness-meditaatio?

Stressi 

Stressi aktivoi "taistele tai pakene" reaktion hermostossamme, jota mindfulness-meditaatio vaikutuksillaan kumoaa. Jo muutaman viikon kestävän säännöllisen meditaation on tutkimuksissa havaittu vähentävän aivoissa amygdalan aktiivisuutta ja lisäävän aktiivisuutta aivokuoren etuosissa. Nämä muutokset auttavat tunteiden hallinnassa ja lievittävät stressiä. Meditointi rauhoittaa hengitystä, laskee sykettä ja tiputtaa verenpaineen taivaista takaisin maanpinnalle.

Huoli ja ahdistus

Ihmisaivoille on evolutiivisesti ollut funktionaalista suunnata huomio herkemmin kohti uhkia kuin mahdollisuuksia. Jos puskasta kuului rapinaa, oli esi-isiemme järkevämpi ottaa jalat alleen kuin jäädä aloilleen tuumimaan, että josko se onkin vain jokin harmiton kurppalintu. Nykypäivän uhat ovat harvemmin yhtä akuutteja kuin luolamiesaikaan, mutta ajallemme tyypillisen informaatiotulvan myötä huolenaiheet ja negatiiviset tulevaisuuden skenaariot ovat alati läsnä. Meditaation on havaittu olevan tehokas työkalu paitsi stressiä myös ahdistusta ja huolta vastaan.

Fokus

Fokus ja keskittyminen ovat välttämättömiä pidemmän tähtäimen tavoitteiden saavuttamiselle. Uskallan väittää, että fokuksen löytäminen on yksi elämämme tärkeimpiä oppimistavoitteita. Mitä ikinä haluat  saavuttaa - on intohimosi sitten punttien nostelussa, sellonsoitossa tai pörssimeklaroinnissa, tulet hyötymään valtavasti hyvästä keskittymiskyvystä.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet mindfulness-meditoinnin kehittävän keskittymiskykyä. Toistuvan meditaation myötä keskittynyt tila  alkaa löytyä ja yleistyä paitsi päivittäiseen hengittelyhetkeen myös muihin elämän osa-alueisiin. Jos opit keskittymään johonkin niin tylsään kuin omaan hengitykseesi 10 tai 20 minuuttia päivässä, mietipä miten helppoa on keskittyä sen jälkeen liikuntaan, töihin, lapsiin tai jopa puolison sekavaan selitykseen siitä, mitä unta hän näki viime yönä.

Miten meditoida?

Koska oletukseni oli, että meditointi ja sen edellyttämä hyväksyvä oleminen tulee olemaan minulle aivan perkeleellistä, hankin itselleni apuja. Google ja hakusana "best meditation apps" löysi puolessa minuutissa minulle uuden meditaatiokumppanin, Headspacen. 

Headspacen ajatus on yksinkertainen. Voit ladata ilmaiseksi 10 päivää kestävän starttiohjelman, jossa käyt läpi päivittäin 10 minuuttisen ohjatun mindfulness-meditaation. Meditaatioiden välissä Headspace avaa hauskojen animaatioiden avulla homman jujun. 

Mielikuvani meditaatiosta oli, että se on snadisti hippien hommaa, mutta Headspace tekee siitä hyvin lähestyttävää myös kaikille epähipeille. Ohjatut meditaatiot on puhuttu miellyttävällä neutraalilla äänellä. Mitään ei mystifioida.

Olen nyt päivän 6 kohdalla. En voi sanoa, että olisin valaistunut tai pääni olisi merkittävästi vielä kirkastunut, mutta meditointi on ollut yllättävän chilliä. Hengittäminen on hauskaa ja 10 minuuttia breikkiä päivässä tulee tarpeeseen, vaikka minusta ei vielä Buddhaa olekaan sukeutunut. Itseasiassa jouduin tätä tekstiä kirjoittaessani lyömäään keittiön ja olohuoneen välisen oven väkivaltaisesti kiinni ja survomaan korvatulpat korviini, kun miehenretkaleen kitaramusisointi häiritsi niin kovasti keskittynyttä kirjoitustuokiotani. Ehkä huomenna jo huomaan uuden harrastukseni hyödyt, ehkä en. Aion kuitenkin jatkaa ja raportoida teille, miten rullaa.



Loppuanekdoottina täytyy vielä kertoa, eräs sattumus tältä päivältä, kun olin osapäivätöissäni lasten liikunnanohjaajana iltapäiväkerhossa. Eräs ryhmämme pojista istui pihapenkillä lootusasennossa silmät kiinni. Menin viereen ja kysyin, mitä puuhaat. Poika vastasi mietiskelevänsä. Kysyin, miksi mietiskelet. Poika avasi silmät, katsoi minuun ja sanoi, että hän mietiskelee, koska hän tarvitsee nyt vähän ajatuksia. Kysyin, millaisia ajatuksia. Poika vastasi, että sillä ei nyt ole niin väliä. Pääasia että ajatuksia tulee ja menee.

Läsnäoloa ja iloa iltaanne!

Pus,

Sini