lauantai 6. syyskuuta 2014

Repsahdus, notkahdus, retkahdus, rojahdus....

Taas mä mokasin. Söin säkin irtokarkkeja ja join ämpärillisen viinaa. Skippasin lenkin ja katsoin viisi jaksoa Sopranosia putkeen. Jätin puhelimen tarkoituksella lataamatta ja työsähköpostit vastaamatta.

Onko sullekin joskus käynyt näin? Mulle käy aina välillä. Nyt ajattelin kirjoittaa muutaman sanan siitä, kuinka retkahduksista selvitään.

Juuri, kun olin kirjoittanut meditoinnista tänne blogiin, unohdin koko homman pariksi päiväksi. Tai en varsinaisesti unohtanut, mutta en vaan "ehtinyt". Muut prioriteetit ajoivat mietiskelyn ohi. Nämä prioriteetit eivät välttämättä olleet objektiivisesti arvioituna tärkeämpiä, mutta jostain syystä valitsin kuitenkin viettää aikani niiden enkä meditoinnin parissa.

Aikomuksen ja käyttäytymisen välillä tapahtuu jotain mystistä, jota käyttäytymisen muutoksen tutkijat lakkaamatta kummastelevat ja yrittävät selittää. Vahvinkaan aikomus ei aina johda toimintaan ja mitä enemmän sinulla on vahvoja aikomuksia sitä todennäköisempää on, että osa johtaa ja osa ei.



Uusia tottumuksia luotaessa on varauduttava siihen, että aikomusten ja käyttäytymisen välisen kuilun ylittäminen vaatii hartiavoimin töitä. On hyvä tehdä aikaan ja paikkaan sidottuja toimintasuunnitelmia, seurata käyttäytymisen toteutumista ja keksiä miten selvitä retkahduksista, jos sellaisia polulle sattuu. Useimmille sattuu.

Retkahduksia sattuu mulle harva-se-päivä. Joskus unohdan meditoida (käytän unohtaa sanaa löyhästi, sillä usein muistan asian joskus kymppiuutisten aikaan, jolloin en todellakaan tee asian eteen muuta kuin pode hetken huonoa omatuntoa). Joskus unohdan, että sokerista tulee maha kipeäksi ja syön puoli kiloa Makuunin irtonamuja. Ja päälle pähkinävoita ja banaania (fitnessherkkuja, nääs). Joskus jätän leuanvetotreenit väliin. Joskus jätän soittamatta ystävälle, jolle olin luvannut soittaa ainakin sata päivää sitten.

Retkahdukset ovat uskoakseni aika väistämätön osa ihmisyyttä. Ihminen kohtaa niin monta valintaa päivässä, että joskus sitä vaan tekee vähän huonompia valintoja tai jättää kokonaan valitsematta. Mitä enemmän itseäni soimaan soittamattomista puheluista tai väliin jääneistä mäki-intervallijuoksutreeneistä, sitä todennäköisempää on, etten tänäänkään soita tai vedä Nike-tossukoita jalkaan.


Retkahdusten ei kuitenkaan tarvitse määritellä tämän päivän valintoja. Voit olla niistä pahoillasi ja hyväksyä harmin tunteen. Voit kuitenkin nyt heti tehdä uuden valinnan. Mä valitsin tänä aamuna viettää mietiskelytuokioni välittömästi aamupalan jälkeen. Headspace yllätti positiivisesti, sillä appi ei soimannut mua väliin jääneistä päivistä, vaan jatkoimme 8. meditointituokion puitteissa kuin mitään välipäiviä ei olisi ollutkaan. Kuinka vapauttavaa! 

Ja mikä tärkeintä: Retkahduksen jälkeen ei tarvitse ylikompensoida ja hyvitellä. Riittää, kun jatkaa ihan vaan siitä mihin jäi ennen hupsahdusta. Taputtelee itseään olalle ja sanoo pari kannustavaa sanaa. "Hyvä minä! Vähän kompuroin, mutta jaloilla ollaan taas."

Ohessa aiheeseen löyhästi liittyvää videomateriaalia




Rennonletkeää sunnuntaita kaikille,
Sini



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti