Olen vime aikoina uppoutunut pohtimaan luovuutta. Muusikkous on jatkuvaa luomista ja luominen minulle pääsääntöisesti tuskan, kiukun ja sietämättömän pelon saattelemaa toimintaa. Millään muulla elämän osa-alueella ei riittämättömyys ole tullut yhtä tutuksi kuin musiikkia tehdessä. Silti musiikki on minulle niin antoisaa, että aion jatkossakin kestää nämä epämiellyttävyydet. Musiikki ja kirjoittaminen ovat minulle tapoja tehdä todeksi itseäni. Laulaessani olen enemmän elossa kuin ikinä. Vaikka muuten kokisin oloni turtuneeksi, musiikki tavoittaa minut joka kerta.
Aika ajoin luova lähteeni hyytyy aivan täysin. Mitä pidempään kuiva kausi jatkuu, sitä suuremmaksi tyhjän nuottiviivaston kauhu minussa kasvaa. Alan miettiä, onko inspiraatio hylännyt minut täysin. Onko minulla enää mitään sanottavaa? Kannattaako tähän nyt enää ryhtyä, kun olen jo hukannut niin paljon aikaa? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ei, inspiraatio ja luovuus eivät ole hylänneet minua. Minä olen hetkellisesti kenties hylännyt ne, mutta ne ottavat minut kyllä avosylin taas vastaan. Ja jälkimmäisiin kysymyksiin vastaus on yksiselitteinen kyllä.
Kun sitten viimein käyn kirjoittamaan, soittamaan tai laulamaan sisäinen kriitikkoni havahtuu. Se kyseenalaistaa jokaisen sanavalinnan, painotuksen ja nuotin. Onko tämä varmasti se, mitä muut haluavat kuulla? Pitääköhän ne nyt tästä valinnasta? Pitäisikö varmuuden vuoksi kuitenkin tehdä jotain muuta?
Humans of New York sivuston perustaja, valokuvaaja Brandon Stanton antoi minulle kaikkiin näihin kysymyksiin vastauksen eräässä taannoisessa haastattelussa. Häntotesi lähtökohtansa olevan, ettei artistin tule koskaan pyrkiä taiteellaan vastaamaan muiden odotuksia. Artistin tulee kehittyäkseen kysyä itseltään, mitä voisin tehdä, että pitäisin itse työstäni enemmän.
Todennäköistä on, että jos onnistun luomaan jotain, josta olen itse aivan fiiliksissä, tältä maapallolta löytyy muitakin ihmisiä, jotka jakavat innostukseni. Tai jos ei löydy, tiedänpä kuitenkin tehneeni luovuudellani sen, mitä varten tekemiseen alunperin tartuin. Olen tehnyt todeksi itseäni. Tämä, jos mikä oli ravisutteleva oivallus. Sen voimin kävinkin tänään taas pitkän tauon jälkeen kirjoittamaan uusia kappaleita.
Jätän teidät tällä kertaa tämän yhden ajatuksen pariin. Palataan myöhemmin muiden opetuksien kanssa, joihin olen törmännyt.
Luomisen iloa! <3
Pus,
Sini Hoo
keskiviikko 30. joulukuuta 2015
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
Rakkauskirje itsellesi
En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, enkä todellakaan lupaa, että tämä on mikään uuden kirjoitusputken alku, mutta haluan jakaa kanssanne ajatuksen joululomalle. Olen kipeänä yksin kotona joulun ja aikani kuluksi (kyllästyttyäni suklaan syöntiin ja itsesääliin) luin Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin kirjeen tyttärelleen ja tulin ajatelleeksi: miksen minä kirjoittaisi itselleni rakkauskirjettä? Puhuisin itselleni kerrankin kauniisti kaikkien niiden kertojen vastapainoksi, kun olen soimannut ja haukkunut itseäni. Niinpä kirjoitin.
Ota sinäkin itsellesi tuokio ja kirjoita kirje. Kehu ja kiitä itseäsi. Anna ohjeita. Ennen kaikkea puhu kauniisti. Tunnustele, millainen olo sinulla on kirjeen kirjoittamisen jälkeen ja jos tahdot, jaa ajatuksesi kanssani alla kommenttiboksissa. Oma oloni on rauhallinen, lempeä ja rakastettu. Aika kiva tapa aloittaa joulun vietto.
Tässä minun kirjeeni minulle:
Rakas Sini,
Sinä olet elänyt
tällä planeetalla aika lailla päivälleen 27 ja puoli vuotta. Siinä ajassa olet
kokenut paljon riemua, innostusta, odotusta, onnistumista, pettymystä, ja
menetystä. Ennen kaikkea näen sinut naisena, joka oppii koko ajan kaikesta mitä
kohtaat. Sinulla on taito kohdata asioita, ihmisiä ja tilanteita ja haasteita
uteliaisuudella. Näen sinut naisena, joka on ennen kaikkea kykenevä huikeaan
joustavuuteen ja palautumiseen. Sinä taivut kuin nuori haavan oksa, monesti
kaksin kerroin, mutta et katkea. Sinä haluat muille hyvää. Asetut heidän
puolelleen ja pyrit tuomaan heistä parhaat mahdolliset ominaisuudet esiin. Näet hyvää
ja kaunista aina ensin. Tuot naurua ja iloa tullessasi. Sinussa on keveyttä,
mutta myös sellaista syvää ymmärrystä, joka resonoi pitkää elämän kokemusta ja
viisautta.
Sinä rikastutat
tätä maailmaa tuomalla itsesi ja ajatuksesi kuuluviin ja näkyviin vaikka sinua
pelottaa. Pelkäät usein, ettei sinun pitäisi. Että tapasi olla on väärin. Koet ulkopuolisuutta, uhmaa, ylpeyttä ja
syvää häpeää yhtä aikaa. Pukemalla epävarmuutesi sanoiksi ja
haavoittuvaisuutesi muiden kanssa riisut häpeäsi aseista. Sanon sen sinulle
vielä uudestaan, koska haluan että todella kuulet tämän: sinä rikastutat tätä
maailmaa tuomalla itsesi ja ajatuksesi kuuluviin. Sinä todella osaat rakastaa.
Tulevina vuosinasi
toivon sinun oppivan anteeksiantoa. Tiedän, että inhoat sitä, kun sinua neuvotaan,
mutta usko tämä, tuleehan tämä sentään itseltäsi. Sinä teet tänään ja teit jo
eilen parhaasi. Anna itsellesi anteeksi se, jos parhaasi ei sinun standardeillasi
ole tarpeeksi paras. Ja anna itsellesi anteeksi myös se, että teet aina
parhaasi, vaikka hyvin tiedät perfektionismin olevan tunnollisten tyttöjen
harjoittamaa pahanlaatuista syntiä. Anna itsellesi anteeksi että olet antanut
pelon estää sinua aloittamasta monia asioita, joita olisit halunnut aloittaa. Aloita
ne nyt. Anna itsesi jättää sellaiset asiat kesken, jotka eivät ruoki sieluasi
ja mieltäsi. Anna jokaisen aamun aueta sinulle uutena, anna jokaisen hetken
tehdä se sama päivän kuluessa ja taittuessa iltaan. Muista illalla kiittää
maailmaa kaikesta siitä, mitä olet tänään saanut kokea ja kohdata.
Älä ompele
itsellesi marttyyrin viittaa tai syyttele maailmaa uupuessasi. Älä ruoski
itseäsi silloin epäonnistumisista. Sinä elät ja teet niin suurella intohimolla,
että väistämättä joskus uuvut. Kiitä itseäsi silloin siitä, että huomaat oman
uupumuksesi ja hyväksyt oman rajallisuutesi. Se ei tarkoita, ettetkö saisi olla
supernainen. Saat sinä, mutta supernainenkin nukkuu ja latautuu joskus.
Lepää hetki ja puhu itsellesi lempeästi. Ruoki itseäsi paitsi terveellisellä
ravinnolla, myös taiteella, kokemuksilla ja kohtaamisilla. Liikuta itseäsi
lenkkipoluilla, kuntosalilla ja taiteella, kokemuksilla ja kohtaamisilla. Jaa
oppimasi. Tee se jo tänään. Jos jokin puhuttelee sinua, on suuri mahdollisuus,
että se puhuttelee myös muita.
Rakkaudella ja
ystävyydellä,
Minä itse
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)