Rakkauskirje itsellesi

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, enkä todellakaan lupaa, että tämä on mikään uuden kirjoitusputken alku, mutta haluan jakaa kanssanne ajatuksen joululomalle. Olen kipeänä yksin kotona joulun ja aikani kuluksi (kyllästyttyäni suklaan syöntiin ja itsesääliin) luin Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin kirjeen tyttärelleen ja tulin ajatelleeksi: miksen minä kirjoittaisi itselleni rakkauskirjettä? Puhuisin itselleni kerrankin kauniisti kaikkien niiden kertojen vastapainoksi, kun olen soimannut ja haukkunut itseäni. Niinpä kirjoitin.

Ota sinäkin itsellesi tuokio ja kirjoita kirje. Kehu ja kiitä itseäsi. Anna ohjeita. Ennen kaikkea puhu kauniisti. Tunnustele, millainen olo sinulla on kirjeen kirjoittamisen jälkeen ja jos tahdot, jaa ajatuksesi kanssani alla kommenttiboksissa. Oma oloni on rauhallinen, lempeä ja rakastettu. Aika kiva tapa aloittaa joulun vietto.

 

Tässä minun kirjeeni minulle:

Rakas Sini,

Sinä olet elänyt tällä planeetalla aika lailla päivälleen 27 ja puoli vuotta. Siinä ajassa olet kokenut paljon riemua, innostusta, odotusta, onnistumista, pettymystä, ja menetystä. Ennen kaikkea näen sinut naisena, joka oppii koko ajan kaikesta mitä kohtaat. Sinulla on taito kohdata asioita, ihmisiä ja tilanteita ja haasteita uteliaisuudella. Näen sinut naisena, joka on ennen kaikkea kykenevä huikeaan joustavuuteen ja palautumiseen. Sinä taivut kuin nuori haavan oksa, monesti kaksin kerroin, mutta et katkea. Sinä haluat muille hyvää. Asetut heidän puolelleen ja pyrit tuomaan heistä parhaat mahdolliset ominaisuudet esiin. Näet hyvää ja kaunista aina ensin. Tuot naurua ja iloa tullessasi. Sinussa on keveyttä, mutta myös sellaista syvää ymmärrystä, joka resonoi pitkää elämän kokemusta ja viisautta.

Sinä rikastutat tätä maailmaa tuomalla itsesi ja ajatuksesi kuuluviin ja näkyviin vaikka sinua pelottaa. Pelkäät usein, ettei sinun pitäisi. Että tapasi olla on väärin.  Koet ulkopuolisuutta, uhmaa, ylpeyttä ja syvää häpeää yhtä aikaa. Pukemalla epävarmuutesi sanoiksi ja haavoittuvaisuutesi muiden kanssa riisut häpeäsi aseista. Sanon sen sinulle vielä uudestaan, koska haluan että todella kuulet tämän: sinä rikastutat tätä maailmaa tuomalla itsesi ja ajatuksesi kuuluviin. Sinä todella osaat rakastaa.

Tulevina vuosinasi toivon sinun oppivan anteeksiantoa. Tiedän, että inhoat sitä, kun sinua neuvotaan, mutta usko tämä, tuleehan tämä sentään itseltäsi. Sinä teet tänään ja teit jo eilen parhaasi. Anna itsellesi anteeksi se, jos parhaasi ei sinun standardeillasi ole tarpeeksi paras. Ja anna itsellesi anteeksi myös se, että teet aina parhaasi, vaikka hyvin tiedät perfektionismin olevan tunnollisten tyttöjen harjoittamaa pahanlaatuista syntiä. Anna itsellesi anteeksi että olet antanut pelon estää sinua aloittamasta monia asioita, joita olisit halunnut aloittaa. Aloita ne nyt. Anna itsesi jättää sellaiset asiat kesken, jotka eivät ruoki sieluasi ja mieltäsi. Anna jokaisen aamun aueta sinulle uutena, anna jokaisen hetken tehdä se sama päivän kuluessa ja taittuessa iltaan. Muista illalla kiittää maailmaa kaikesta siitä, mitä olet tänään saanut kokea ja kohdata.

Älä ompele itsellesi marttyyrin viittaa tai syyttele maailmaa uupuessasi. Älä ruoski itseäsi silloin epäonnistumisista. Sinä elät ja teet niin suurella intohimolla, että väistämättä joskus uuvut. Kiitä itseäsi silloin siitä, että huomaat oman uupumuksesi ja hyväksyt oman rajallisuutesi. Se ei tarkoita, ettetkö saisi olla supernainen. Saat sinä, mutta supernainenkin nukkuu ja latautuu joskus. Lepää hetki ja puhu itsellesi lempeästi. Ruoki itseäsi paitsi terveellisellä ravinnolla, myös taiteella, kokemuksilla ja kohtaamisilla. Liikuta itseäsi lenkkipoluilla, kuntosalilla ja taiteella, kokemuksilla ja kohtaamisilla. Jaa oppimasi. Tee se jo tänään. Jos jokin puhuttelee sinua, on suuri mahdollisuus, että se puhuttelee myös muita.

Rakkaudella ja ystävyydellä,

Minä itse